Tiny Hope Labradors
Eeva Toivonen
Pernajantie 3 B 6
00550 HELSINKI
FINLAND
tel+358465379182
tinyhope.labradors@
gmail.com
EEVA (JA KOIRAT)Kerron tässä vähän itsestäni ja siitä, miten hurahdin tähän ihmeelliseen harrastukseen. Pidin koirista jo lapsena ja ulkoilutin Oulussa kaikki naapuruston koirat tasapuolisesti: seurassani nähtiin mm. griffoni nimeltä Ali, venäjänvinttikoira Juri ja saksanpaimenkoira Roy. Noin kymmenvuotiaasta eteenpäin suuri rakkauteni olikin juuri tuo saksanpaimenkoira Nimbus vom Grossen Isthmus, tuttavallisemmin Roy. Roy oli palveluskoiraksi koulutettu, lajinaan vaativa suojelu. Mummi, jonka kanssa asuin, oli kauhuissaan! Hän kyllä oppi vähitellen, että Roy oli rotunsa erinomainen edustaja: se oli luonteeltaan erittäin tasapainoinen, rauhallinen ja kiltti. Royn jälkeen Erittäin Tärkeän Tehtävän sai musta labradorinnoutaja Horseman's Magna Carta. Manta asui äitini ja isäpuoleni kanssa Oulussa. Mantan kanssa ulkoilimme paljon ja sen kanssa opin tuntemaan labradorin jalon luonteen. Mantan iloisuus, lempeys ja välittömyys tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja valinta oli tehty.
Kuuden vuoden pituisen koirattoman ajan jälken sain sijoitukseen Claptrap's Indian Rubyn, Tyynen. Tyyne oli elämäni koira: sen mystiset vaistot ja taito oivaltaa veivät jalat altani. Se oli myös ahne ja itsepäinen (joku sanoisi itsenäinen) ja se rakasti kaikkia! Vallilan spurgut saivat suukkonsa, samoin ystävät ja heidän lapsensa. Se ymmärsi ihmisten huolia ja vaivoja ja saikin tuttavapiirissä lisänimen Teresa (Äiti Teresaa mukaellen).
Keväällä 2008 toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja hankin toisen koiran Tyynen kaveriksi. Sain sijoitukseen Strongline's Unreal -nimisen kaunottaren, joka totteli nimeä Lotta. Siis todella totteli! Jotain oli ehtinyt oppia kolmatta koiraa kouluttaessaan... Lotan kanssa suoritimme taipumuskokeen toukokuussa 2009 sen ollessa 1 v ja 3 kk. Tämä kertoo Lotasta paljon. Se oli erittäin rauhallinen ja oppivainen tyttö ja olenkin sanonut, että mitä se ei opi, johtuu vain minun taidottomuudestani opettaa. Lotan kanssa kävimme näyttelyissä, NOME-treeneissä, MEJÄ-treeneissä, VEPE-treeneissä ja starttasimme kerran NOME-kokeessakin. Suureksi onnettomuudeksi Lotan ristiside alkoi pettää ja se leikattiin syksyllä 2011. Toipuminen sujui mallikkaasti, kunnes kesällä 2012 se alkoi ontua leikattua jalkaa ja kuvista paljastui paha nivelrikko. Koko kesän 2012 etsime sopivaa hoitoa. Elokuussa toisen polven ristiside katkesi ja jouduin tekemään raskaan päätöksen päästää se kivuistaan. Kesällä 2010 perheeseemme saapui uusi pentu nimeltään Lilli. Lillin tulo oli enemmän kuin tervetullut, olinhan nauttinnut suunnattomasti elämästä kahden koiran kanssa. Oli niin hauskaa seurata niiden keskinäisiä suhteita, nähdä niiden hoivaavan toisiaan, nähdä, miten pentu oppii isommalta niin hyvässä, kuin pahassakin.
Lillin kanssa olemme osallistuneet taipparikursseille, leireilleet, treenailleet, ulkoileet ja ihmetelleet maailman menoa. Toki matkalle on mahtunut huolta ja murhettakin, niin kuin elämässä aina. Totuttelimme vuoden päivät elämistä kahdestaan. Suurta iloa meille on tuottanut ne kerrat, kun Lotan poika, Felix, on ollut hoidossa Vallilassa. Kaksi ystävystä on saanut reuhata keskenään, kävellä ulkona rinnatusten ja lopulta nukahtaa sängyn pehmeään jalkopäähän vieretysten. Haave omasta pentueesta elää edelleen. Sitä odotellessa olen päässyt läheltä seuraamaan hyvän ystävän kasvatustyötä ja saanut tärkeää kokemusta tulevaisuutta varten. |